maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kastejuhlaa ja epäonnistumisen tunnetta

Heissan!

Kastajaisista on nyt kulunut jo yli viikko poikamme sai nimekseen Samu Antero Kristian. Etunimi oli ainut josta pääsimme yhteisymmärrykseen minähän en alunperin itse edes olisi halunnut s-kirjaimella alkavaa nimeä vaikka sointuuhan tietysti meidän nimet nyt hyvin yhteen. Antero nimi tulee taas mieheni puolelta ja Kristian puolestaan kulkee meillä suvussa joten siiitä syystä nämä olivat toiset nimet. Kastajaiset meni hyvin, tosin meidän asunto oli kuin sauna ja sylikummilla hikipisarat vain valui otsaa pitkin. Samu oli koko tilaisuuden ajan rauhallinen ja tyytyväinen juhlija. Ihanaa kun se kaikki stressi on nyt ohi ja pojalla vihdoin nimi, hyvästi riidat siitä aiheesta ;)  Tarjottavina oli voileipäkakkua, kinkkujuusto pasteijoita, lihariisi pasteijoita, dallaspullaa, keksejä, 2 eri täytekakkua, kaffetta ja limua lapsille. Lapsi sai kolme aivan ihanaa kummia eritoten sylikummi oli ihan täpinöissään vielä illallakin kun sai ensimmäisen kummilapsen itselleen. Pappi oli aivan ihana joskin yli innokas kun menin keittiöön niin pappi täydellä tohinalla tiskasi ja pyyhki pöytiä, kysyi vielä että peseekö hän pullot. Minä nolostuneena aloin siinä sopertamaan että eihän nyt teidän tarvitse täällä siivota, mutta hän kuulema mielellään auttaa kun tietää miten paljon tehtävää minulla on muutenkin :D

Tänään aloitin esikoisen kanssa pottakoulun, ainut asia mitä sitä ennen tein niin keräsin olohuoneesta meidän pörröisen maton pois. Noh pissa pyykkiä on tullut mutta uskon että kyllä se tästä pikkuhiljaa lähtee on nääs sellanen huuto aina ollut pystyssä kun on pissit valunu jalkoja pitkin. (ainakin uskottelen itselleni niin :D )

Olen kokenut viime päivinä itseni epäonnistuneeksi, kerroinhan tuossa aikaisemmin saaneeni munuai altaan tulehduksen, maidontuotanto tyssäsi kuin seinään ja jouduin nyt lopettamaan imetyksen vaikka kuinka yritin mitä niksejä ei vaan maitoa enää tullut. Koen olevani epäonnistunut ja olempa tainnut muutaman kerran itkeä tirauttaa asian takia mutta jospa se olo tästä helpottuu.Tiedänhän minä että pakko oli lääkitä itseään tai en istuisi tässä näpyttelemässä, eihän sille sairastumiselleen itse mitään voi.  Ainakin poika sai ensikuukaudet rintamaitoa. Miettikää meidän Samu on jo 2kuukautta vanha! Sara täyttää elokuussa jo 2! Huh aika lentää siivillä.

Tahtoisin myös kovasti lähettää terveisiä tuonne taivaaseen ukilleni jonka kuolemasta tulee lauantaina jo 1vuosi. Kovasti kastajaisissa herkistyin kun mielessäni ajattelin miten paljon hän olisi halunnut olla paikalla ja miten kovasti hän aina halusi nähdä vielä toisen lapsen lapsen lapsen. Näihin aikoihin olen itse alkanut odottamaan samua, vanha elämä hiipuu ja uusi syntyy niinhän se on. Onneksi tänä päivänä osaa jo nauraakkin ja muistella niitä hyviä ja hauskoja muistoja! <3 

Oikein hyvää ja turvallista juhannusta kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti