tiistai 8. toukokuuta 2012

Teini vuoteni

Kyselyn päättyessä kävi ilmi että eniten äänestettiin toive postauksessa tätä joten aloitampa nyt kertomukseni siitä kun aloitin 7 luokan.

Kun aloitin ylä-asteen oli vielä toditukseni hyvä kaikki numerot oli 10-8. No ensimmäinen puoli vuottakin meni vielä hyvin ja väli-todistuksen numerot oli hyviä, se on jäänyt mieleeni että ruotsin numerokin oli tuolloin 9, pidin ensi alkuun ruotsista. No aloin kuitenkin tuolloin enemmän kiinnostua kavereista ja kylillä riiamisesta kun kotona olemisesta ja läksyjen tekemisestä. Kokeisiin luku jäi kokonaan, numerot alkoi tippumaan ja poissa oloja kertyi. Tuona samaisena vuonna maaliskuussa olin myös nuori ja tyhmä aloitin nimittäin tupakan polton, jota olen katunut siitä asti kun sain jotain järkeä päähäni hormoni myrskyjen jälkeen. Senkin luultavasti aloitin vain pysyäkseni mukana porukassa ja kulkisin hyvin massan mukana. Osa kavereista oli myös monta vuotta vanhempia kuin minä, joukossa oli myös täysi ikäisiä. Pikku hiljaa kuvioihin astui myös alkoholi.

No sen sitten tietää miten nuoren tytön viikonloput meni. Kuukausi rahat meni kaljaan ja tupakkaan, aloin kärähtää asiasta myös kotona, vanhempani ei todellakaan ollut sokeita asian suhteen. En noudattanut kotiin tulo aikoja, vaan jäin luuhamaan yö myöhään kylille ja muistampa muutaman reissun kun meidän mutsi tuli hakemana meikäläistä kotiin ihan pirun vihaisena! Istuin jatkuvasti koti arestissa. Ja kyllähän te voitte kuvitella että sen ikäistä tyttöä myös kiinnosti pojat. Olin nuori ja tyhmä riiailin milloin kenenkin pojan kanssa. Luulin myös silloin olleeni masentunut vai liekkö se kuuluneen vaan siihen ikään.

Muistaakseni kahdeksannella luokalla aloin seurustelemaan täysi-ikäisen pojan kanssa, jota pidän myös ensi rakkautenani. Olimme yhdessä useamman vuoden en muista tarkalleen mitään pitkään. Alkoholi oli edelleen viikonloppuisin mukana kuvioissa mutta rauhotuin kuitenkin aika paljon. Asuimme myös silloisen kumppanin kanssa vajaan vuoden vanhempieni luona.

No sitten ammattikoulun aloittaessani muutin omilleni 16 km päähän vanhemmistani tänne pikkuiseen kaupunkiin. No siitähän se sitten lähti, meininki oli aina: MEIL ON KOTI_BILEET!  Päästin sisään kotiini aina myös sellaista porukkaa joka ei todellakaan osannut käyttäytyä niinkuin piti, joten varoituksia sateli, en onneksi kuitenkaan häätöä missään vaiheessa saanut. Ammattikoulustakin alkoi tulla poissa oloja jumalattomat määrät, ja mä vaan biletin. Olin silloin myös masentunut aika pahasti ja tuli tehtyä tosi typeriä ratkaisuja joka olisi voinut koitua kohtaloksi. Mutta huumeisiin en ole koskaan koskenut enkä koske, ne on ehdoton EI  nyt ja aina.

Jossain vaiheessa kuitenkin pääsin yli masennuksestani. Aloin seurustelemaan simon kanssa 2010 vuonna, silloinkin meni vielä aika lujaa oikeastaan siihen asti kun raskaaksi tulin. Sen jälkeen elämäni onkin ollut täysin erinlaista. Mutta voin sanoa että nykyään elämästä voi nauttia, ilman jatkuvia morkkiksia, krapulaa ja idioottimaisia töppäilyjäni. Olen oppinut arvostamaan vanhempiani, perhettäni ja etenkin PARISUHDETTANI.

Joskus tuntuu että menneisyys seuraa perässä, mutta onneksi en enää elä siellä. Ainakin ne jotka minut tuntevat, tietävät että olen virheistäni oppinut.

Ps. tästä olisi saanut vaikka millaisen romaanin mutta en kehtaa tylsistyttää teitä. Tässä nyt jonkin laista makua siitä. Olen siis elänyt aika perus teini vuodet kaikkine tunne myrskyineen! Pahoittelen jos on kirjoitus virheitä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti