lauantai 22. lokakuuta 2011

stressiä ja syyllisyyden tunteitako

Hmm pohdituttaa taas kauheesti sellaiset asiat mihin ei oikeestaan osaa itse vaikuttaa tai edes pysty vaikuttamaan. Kauheeta seurata vierestä miten joku ihminen tuhoaa elämäänsä eikä välitä ollenkaan tulevaisuudestaan. Silloin alkaa itsekkin miettimään olisiko jossain vaiheessa pitänyt tehdä jotain vai olisinko silloinkaan pystynyt asiaan vaikuttamaan. 
Luulisi että nuorella ihmisellä on halua elämään ja tavotteita mitä tulevaisuudeltaan haluaa, mutta kun laittaa vaan elämän ranttaliksi välittäen itsestään ollenkaan. Olisi hyvä kuitenkin hoitaa omat asiat kuntoon tai pohdiskella mitä todella elämältään haluaa. 
Kai kaikilla ihmisillä on oltava unelmia ja että olisi halua edes yrittää tavoitella niitä.
Minulla on ainakin paljon unelmia ja tavotteita osa jopa unelmista tai toiveistani on jo toteunut, niinkun tämä pieni tuhisijani joka vieressäni makaa, enemmän ja vähemmän ihana mieheni joka saa minut onnelliseksi pienistä sodista ja ongelmista huolimatta. 
Miksi joku tuhoaa oman elämänsä, on välinpitämätön läheisiään kohtaan, ei hoida asioitaan jotka vaikuttaa jo ihan arki-elämään. Tälläisessä tilanteessa tuntee itsensä niin avuttomaksi ja lohduttomaksi, toista haluaisi auttaa mutta se ei vain ole mahdollista millään mallilla. 
Ehkä kannankin liikaa aina huolta muiden ihmisten elämästä ja keskityn liian vähän omaani, mutta jotenkin ne asiat jää tonne takaraivoon aina kolkuttamaan vaikka yrittääkin olla miettimättä. 
Huoh, no tällästä tää välillä on. onneksi sentään itsellä on asiat hyvin ja voin sanoa rehellisesti että olen onnellinen, voikun voisi jakaa ja antaa sitä onnea niillekkin jotka sitä tarvitsee. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti